Helmi

See also: helmi

Estonian

Proper noun

Helmi

  1. A female given name borrowed from Finnish Helmi.

Finnish

Etymology

19th century invention from helmi (“pearl”), reinforced by an accidental resemblance to Vilhelmiina.

Pronunciation
  • Rhymes: -elmi
  • IPA(key): [ˈhelmi]
  • Hyphenation: Hel‧mi

Proper noun

Helmi

  1. A female given name.
    • 1987 Eira Stenberg, Häikäisy, Tammi, →ISBN, page 21:
      Helmiltä puuttui näkemisen kyky. Helmi oli isoäidille pettymys. Olen usein miettinyt, miksi hän antoi äidilleni tuon nimen. Ehkä hän oli tuntenut ihailua tuon kuultavan vaaleuden edessä, joka oli niin erilaista kuin hänen oma läpitunkemattomuutensa. Tai ehkä se oli ironiaa. Luulen ettei isoäiti koskaan pitänyt Helmistä. Ehkä hän heti näki, ettei tästä ollut tehtävän jatkajaksi. Ehkä tytär hiersi hänen mieltään kuin hiekansiru osteria.

Usage notes
  • Popular around 1900 and returned into fashion in the 21st century.

Declension
Inflection of Helmi (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative Helmi Helmit
genitive Helmin Helmien
partitive Helmiä Helmejä
illative Helmiin Helmeihin
singular plural
nominative Helmi Helmit
accusative nom. Helmi Helmit
gen. Helmin
genitive Helmin Helmien
partitive Helmiä Helmejä
inessive Helmissä Helmeissä
elative Helmistä Helmeistä
illative Helmiin Helmeihin
adessive Helmillä Helmeillä
ablative Helmiltä Helmeiltä
allative Helmille Helmeille
essive Helminä Helmeinä
translative Helmiksi Helmeiksi
instructive — Helmein
abessive Helmittä Helmeittä
comitative — Helmeineen

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.