Eila

See also: eila

Finnish

Etymology

Possibly a variant of Norwegian Eili, a rare form of Eli (“Helen”). Popularized by the novel Tuskaa (1907) by Väinö Kataja.

Pronunciation
  • IPA(key): [ˈeilɑ]
  • Hyphenation: Ei‧la

Proper noun

Eila

  1. A female given name.
    • 1907 Väinö Kataja, Tuskaa, Pilot-kustannus Oy (2008), →ISBN, pages 16-17:
      —Eila — jatkoi hän ajatuksiaan. Eila! mikä nimi se lienee? Kai lapinkielinen, ja sievältä se korvissa tuntuu. Kiveliön kävijän tytär...Kuka lieneekin, mutta kaunis on hurja kuin synti...
    • 2001 Matti Yrjänä Joensuu, Harjunpää ja kapteeni Karhu, Otava, →ISBN, page 16:
      Nalle alkoi tuntea olevansa Rositan yläpuolella. Hän ajatteli vielä Eilaa. Eila oli tuon naisen oikea nimi. Se oli aivan tavallinen ja väritön nimi. Ihmisen, jolla oli se, täytyi olla pohjimmiltaan samanlainen.

Usage notes
  • Popular in Finland from the 1920s to the 1940s.

Declension
Inflection of Eila (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative Eila Eilat
genitive Eilan Eilojen
partitive Eilaa Eiloja
illative Eilaan Eiloihin
singular plural
nominative Eila Eilat
accusative nom. Eila Eilat
gen. Eilan
genitive Eilan Eilojen
Eilainrare
partitive Eilaa Eiloja
inessive Eilassa Eiloissa
elative Eilasta Eiloista
illative Eilaan Eiloihin
adessive Eilalla Eiloilla
ablative Eilalta Eiloilta
allative Eilalle Eiloille
essive Eilana Eiloina
translative Eilaksi Eiloiksi
instructive — Eiloin
abessive Eilatta Eiloitta
comitative — Eiloineen

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.