Arvo

See also: arvo and ARVO

Estonian

Etymology

Borrowed from Finnish Arvo.

Proper noun

Arvo

  1. A male given name.

Finnish

Etymology

A variant of Arvi, cognate with Swedish Arvid. Also associated with arvo (“value”) and arvokas (“precious”).

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈɑrʋo/, [ˈɑrʋo̞]
  • Hyphenation: Ar‧vo

Proper noun

Arvo

  1. A male given name.
    • 2010 Katariina Romppainen, Pität päiväunet, Karisto, →ISBN, page 37:
      Rita selasi viestivihkon etusivulle ja totta, miehen nimi oli Kaski, Ale Arvo.
      ―Ei ollu kurssi korkialla, kun äitimuori nimiä poijalle laitto, mies tuumasi. ―Nimeni on Arvo Kaski, ennen olin arvokaski. Se oli ennen se.
    • 2016 Miika Nousiainen, Juurihoito, Otava, →ISBN, page 230:
      Tai ainakin yhtä, Arvo-setää. Kuulostaa nimen perusteella sympaattiselta mieheltä. Sen niminen setä nostelee lapsia ilmaan ja kutittaa mahasta. Ja antaa pienen karkkiyllätyksen joka tapaamisella.

Declension
Inflection of Arvo (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative Arvo Arvot
genitive Arvon Arvojen
partitive Arvoa Arvoja
illative Arvoon Arvoihin
singular plural
nominative Arvo Arvot
accusative nom. Arvo Arvot
gen. Arvon
genitive Arvon Arvojen
partitive Arvoa Arvoja
inessive Arvossa Arvoissa
elative Arvosta Arvoista
illative Arvoon Arvoihin
adessive Arvolla Arvoilla
ablative Arvolta Arvoilta
allative Arvolle Arvoille
essive Arvona Arvoina
translative Arvoksi Arvoiksi
instructive — Arvoin
abessive Arvotta Arvoitta
comitative — Arvoineen

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.