Anna-Mari

Finnish

Alternative forms

Etymology

From Anna + Mari.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈɑnːɑˌmɑri/, [ˈɑnːɑˌmɑri]
  • Hyphenation: An‧na-‧Ma‧ri

Proper noun

Anna-Mari

  1. A female given name.
    • 1970 Kaarlo Isotalo, Äitiparka ja Anna, Karisto, page 138:
      Toisella puolella käytävää oli Anna-Mari. Miksikähän sillä on kaksi nimeä? Anna ajatteli. Se on Anna ja se on Mari.
    • 2018 Pirjo Hassinen, Parit, Otava, →ISBN, page 199:
      Anna-Mari. Tarja siveli sohvan selkänojan karheaa, tuttua pintaa. Sellainen nimi. Kuin kutsu rakastamaan, olemaan ihastuksissaan.

Declension

Inflection of Anna-Mari (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative Anna-Mari Anna-Marit
genitive Anna-Marin Anna-Marien
partitive Anna-Maria Anna-Mareja
illative Anna-Mariin Anna-Mareihin
singular plural
nominative Anna-Mari Anna-Marit
accusative nom. Anna-Mari Anna-Marit
gen. Anna-Marin
genitive Anna-Marin Anna-Marien
partitive Anna-Maria Anna-Mareja
inessive Anna-Marissa Anna-Mareissa
elative Anna-Marista Anna-Mareista
illative Anna-Mariin Anna-Mareihin
adessive Anna-Marilla Anna-Mareilla
ablative Anna-Marilta Anna-Mareilta
allative Anna-Marille Anna-Mareille
essive Anna-Marina Anna-Mareina
translative Anna-Mariksi Anna-Mareiksi
instructive Anna-Marein
abessive Anna-Maritta Anna-Mareitta
comitative Anna-Mareineen

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.