puhelin
puhelin (Finnisch)
Substantiv
| Singular | Plural
| |
|---|---|---|
| Nominativ | puhelin | puhelimet
|
| Genitiv | puhelimen | puhelinten, puhelimien
|
| Partitiv | puhelinta | puhelimia
|
| Akkusativ | puhelimen | puhelimet
|
| Inessiv | puhelimessa | puhelimissa
|
| Elativ | puhelimesta | puhelimista
|
| Illativ | puhelimeen | puhelimiin
|
| Adessiv | puhelimella | puhelimilla
|
| Ablativ | puhelimelta | puhelimilta
|
| Allativ | puhelimelle | puhelimille
|
| Essiv | puhelimena | puhelimina
|
| Translativ | puhelimeksi | puhelimiksi
|
| Abessiv | puhelimetta | puhelimitta
|
| Instruktiv | — | puhelimin
|
| Komitativ | — | puhelimineen- + Possessivsuffix
|
Aussprache:
- IPA: [ˈpuhelin]
- Hörbeispiele: —
Bedeutungen:
- [1] Telefon
Beispiele:
- Soitan nyt Mikan puhelimesta. - Ich rufe jetzt von Mikas Telefon an.
Charakteristische Wortkombinationen:
This article is issued from
Wiktionary.
The text is licensed under Creative
Commons - Attribution - Sharealike.
Additional terms may apply for the media files.