kieli
kieli (Finnisch)
Substantiv
| Singular | Plural
| |
|---|---|---|
| Nominativ | kieli | kielet
|
| Genitiv | kielen | kielten kielien
|
| Partitiv | kieltä | kieliä
|
| Akkusativ | kieli kielen |
kielet
|
| Inessiv | kielessä | kielissä
|
| Elativ | kielestä | kielistä
|
| Illativ | kieleen | kieliin
|
| Adessiv | kielellä | kielillä
|
| Ablativ | kieleltä | kieliltä
|
| Allativ | kielelle | kielille
|
| Essiv | kielenä | kielinä
|
| Translativ | kieleksi | kieliksi
|
| Abessiv | kielettä | kielittä
|
| Instruktiv | kielen | kielin
|
| Komitativ | — | kielineni- + Possessivsuffix
|
Worttrennung:
- kie·li
Aussprache:
- IPA: [ˈki̯eli]
- Hörbeispiele: —
Bedeutungen:
- [1] Zunge
- [2] Sprache
- [3] Saite
Beispiele:
- [1]
Wortbildungen:
- kielitiede, kirjakieli, puhekieli, yleiskieli
This article is issued from
Wiktionary.
The text is licensed under Creative
Commons - Attribution - Sharealike.
Additional terms may apply for the media files.